Kirjailijan kirous
Oli jälleen yksi heinäkuinen aamu Porvoon vanhassa kaupungissa. Puiden vehreys oli jo ohittanut kauneimmat hetkensä. Silti kesää oli vielä reilusti jäljellä. Sven Svenbäck heräsi myöhään, kuten aina. Hän meni aamukahville torille, kuten aina. Siellä hän jutteli tovereittensa kanssa politiikasta, kuten aina. Eläkkeelle jäätyään Svenin päivät olivat kopioita toisistaan, kuin taidehuijarin signeerausta myöten tarkat jäljitelmät. Eihän hänellä asiat mitenkään huonosti olleet. Hän oli nimittäin kuuluisan Svenbäckin poika. Hänen … Jatka artikkeliin Kirjailijan kirous